Esittely

Copel sijaitsee siis Uuden-Seelannin Etelä-saaren kauniissa maisemissa, aivan lähellä Woodendin pikku kaupunkia (Itä-ranta). Lähellämme on isot metsät ja kulmallamme sijaitsee pieni lampi, joka on vain meidän ja vastarannan cockerikennelin käytössä. Alueellamme vaeltaa lammaslaumoja parikin, joten pidä silmäsi auki. Valkoiset pallerot ovat kuitenkin vaarattomia, ellet ala itse niitä häiritä.

Lenkkimaastot ovat valtavat. Lisäksi, kun olemme niitä harvoja, jotka kulkevat näissä metsissä. Meiltä suoraan jatkuu hiekka tie lammen viertä pitkin, mutta tätä tietä käytetään enää vain harvoin, joten sen kunto ei ole parhaasta päästä. Sitä pitkin on kuitenkin kiva kävellä koiralauman kanssa. Lammen ympäri kiertää kauniita polkuja, jotka ovat kiertämisen arvoisia. Meistä vähän matkan päässä sijaitsee cockerikennel Tyrý, joka hankki meille nykyisen asuntomme, ja on siis lähin naapurimme, sekä Ninnin (Tyrý Níniel) kasvattaja.

Woodendin laitamilla sijaitsee lukuisia koulutuskenttiä, joihin meiltä on matkaa autolla noin 7 kilometriä. Keskustassa sijaitsee myös Woodendin koirahalli, jonne tarvittaessa voi varata vuoron, mutta halli järjestää paljon erilaisia koulutuksiakin. Omassa pihassamme on mahdollisuus treenata hiekkapohjaisella "parkkipaikalla", jos auto on tallissa. Mejä treenit hoidamme metsässä sekä rannassa. Kilometrin päässä meistä on lammasfarmi, jossa asustaa lähemmäs 80 lammasta, joiden kanssa pääsevät paimenet työhönsä useasti viikossa, sillä omistajan oma koira on jo vanha ja nuori koira liian kokematon.

Naapurit ovat mukavia ja pikku kaupungissa vallitsee todella hyvä henki, joka ottaa innoissaan vastaan uusia asukkaita. Woodendissä asuu suomalaisiakin hämmästyttävän paljon. Uusi-Seelantilaiset ovat kohteliaita ja ystävällisiä, joten käytä sinäkin siis ahkerasti sanoja "kiitos", "ole hyvä" ja "hei"!

Talo

PÄÄRAKENNUKSEN POHJAPIIRRUSTUS

KENNELRAKENNUKSEN POHJAPIIRRUSTUS

Copelin emäntä ja lauma asustaa 5 huonetta + keittiö omakotitalossa, joka on väriltään punainen ja kaksikerroksinen. Eteiseen tultaessa on ensin välieteinen ja sen jälkeen naulakot. Suoraan edessä on keittiö ja vasemmalla pesuhuone-vessa. Oikealta taas pääsee olohuoneeseen, jonka kautta koirien sisätarha rakennukseen (tutummin kennelrakennus), ja täältä löytyy 16 sisätarhaa. Iäkkäät koirat vaeltavat alakerrassa vapaana ja niillä on joko keittiön tuvassa tai olohuoneessa omat pedit. Osa vanhuksista jaksaa kiivetä vielä yläkertaan, joten pari nukkuu minun huoneessanikin.

Yläkertaan kiivettäessä noeset aika lyhyet portaat, jotka ovat turvalliset myös koirille kiivetä, ja pääset pienelle tasanteelle, jolta menee ovia joka suuntaan. Jokaiseen oveen on hakattu naula, joissa lukee "vierashuone", "kirjasto" ja yksi valkoinen ovi, joka on minun makuuhuoneeni/pikku toimisto. Yläkerrassa on myös varasto, jossa säilytetään pentulaatikoita ym. roinaa. Vierashuoneista toisessa on kolme sänkyä ja toisessa kaksi. Vieraatkin ovat siis tervetulleita.

Piha on meille juuri sopivan kokoinen. Nurmikkoaluetta ympäröi valkoinen aita, jonka alle on laitettu vielä vihreää aitaa maan alle, että koirat eivät vain pääsisi karkuun. Talon toisella kulmalla on kaunis terassi, jota ympäröi kesäisin kukkaistutukset ja puut, jotka laskevat oksansa varjostamaan auringolta. Toisessa päässä pihaa on vanhan aitan näköinen hökötys, josta löytyy kaksi kauniisti sisustettua (pitsiverhot + ruusukuvioiset peitot) huonetta vieraille. Molemmissa huoneissa on kaksi sänkyä ja lämmitys talvella. Auto meillä on yleensä tallissa talon vieressä, ja silloin hiekkapohjainen pieni parkkipaikka toimii hyvin koulutuskenttänä. Pihan perältä löytyy kaksi ulkotarhaa.

Mökki - kaukana kaikesta

Kesällä pitää ottaa rennosti ja silloin yleensä pakataankin tavarat ja hypätään koirien kanssa autoon. Noin 45 kilometriä pohjoiseen sijaitsee pieni kesämökki, jolla vietämme ainakin osan kesästämme. Lähin naapuri täällä on 2 kilometrin päässä ja piha aidattu. Mökkiä ympäröivät pellot ja metsät ja siellä saa tuntea luonnon rauhan aivan likellä. Voin melkein sanoa, että tunnen olevani Suomessa taas siellä ja juuri siksi ehkä mökillä tulee vietettyä niin paljon aikaa. Koirat juoksevat pihassa vapaana, mutta tarvittaessa pihassa on kolme pientä tarhaa.

Sisäkalustus on hyvin heppoinen. Puinen pöytä ja tuolit, kerrossänky ja yksi kokoontaitettava sänky. Keittiö on tilava ja myös telkkari löytyy. Mökille tulee hyvin vähän sähköä, eikä lämmitystä ole jaksettu hankkia. Mihin sitä tarvitaan, kun on takka? Ja huom. kaikki on tuotu Suomen vanhalta mökiltämme melkein. Koirat saavat täällä ansaitun kesälomansa.

Apulaisemme

Naapurimme kennelin omistaja Katry (evm. kennel Tyrý) vahtii meillä koiria pidemmillä matkoilla tarvittaessa, mutta aina ensimmäisenä puhelu suuntautuu kahdelle 12-vuotiaalle tytölle keskustaan. Miil ja Sani käyvät meillä usein ulkoiluttamassa ja treenaamassakin koirien kanssa. Kummankin intohimona ovat belggarit, mutta pikku hiljaa kiinnostus kohonnut voimakkaasti myös cockereihin. Junior handlerissa tytöt käyvätkin hyvin useasti koirien kanssa ja enimmäkseen koirat, jotka ovat heidän kanssaan siellä, ovat cockereita, näiden "haastavankin" esittämisen takia. Näyttelyissä apu on suuri myös.

Historian pätkä

Copel on perustettu vuonna 2008, maaliskuun 21. päivä. Copelin edeltäjät Sesanttenin (perustettu 19.3.2006) ja Grailien (perustettu 24.2.2007) lopettivat, kun en jaksanut enää kahta kenneliä ja niiden tilalle tuli Copel, johon molempien kennelien koirat siirtyivät. Muutimme Sesanttenin tiloista pois vuoden 2007 loppupuolella. Asuimme puolivuotta siis aivan ihanassa keltaisessa kerrostalossa, ja meillä oli ihanat ympäristöt ja harrastus mahdollisuudet.

Oli kesä 2008 ja sain pennun Uudesta-Seelannista, Tyrý kennelistä (evm) ja omistaja, Katry, ehdotti minulle muuttoa uusiin maisemiin. Lupasin pohtia asiaa ja loppujen lopuksi ajatus kuullosti liian houkuttelevalta. Monta kuukautta pakkasimme tavaroita ja syksyllä muutimme Uuteen-Seelantiin, punaiseen omakotitaloon. Eikä ainakaan vielä ole tullut hirveä ikävä Suomeen takaisin, vaikka uskon, että sekin aika vielä tulee. Koirat kotiutuivat hyvin uusiin olosuhteisiin. Toimin myös virtuaalisen cockerspanieliyhdistyksen (VCSY) toisena ylläpitäjänä.

Pidämme tiukkaa yhteyttä kasvattajiin Suomessa, sillä kasvatteja asuu siellä hyvin paljon. Ja tietenkin näyttelyiden ja tapahtumien yhteydessä saatamme vierailla kotimaassa. Otamme myös mielellämme vastaan vieraita tänne Woodendiin ja tarkoitus onkin järjestää leirejä jossain vaiheessa, että halukkaat pääsevät tänne lampaiden ja niittyjen maahan..